Aikaisemmassa kirjoituksessani taisin kirjoittaa, että populismi on poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita. Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella nykyisen hallituksemme suosio näyttäisi olevan pohjamudissa. Sitä kai pystytään selittämään vaikeilla ajoilla ja epä-populistisilla päätöksillä. Mutta se ei ole koko kuva, sillä minulle ainakin tuottaa vaikeuksia muistaa minkäänlaista toimintaa Kataisen hallituksen osalta niin hyvässä tai pahassa.

Tämän saamattomuuden mielikuvan lopettamiseen tai hälventämiseen, hallituksen tulisi tehdä jotain. Melkein mitä tahansa. Uutisissa puhutaan rakenteellisista uudistuksista ja minä ymmärrän kyseisten asioiden hankaluuden ja hyvän valmistelun tarpeellisuuden. Mutta koska kyseessä on valmistelutyö ns. suljettujen ovien takana, niin hallituksen toimet eivät vain näytä konkretisoituvan millään tavalla.

Onneksi meillä on kuitenkin kansalais aloitteet. Muutama niistä on saannut vaaditut 50 000 kannattajaa kasaan. Kannatuksissaan suosituin on tasa-arvoisesta avioliittolakia koskeva aloite. Hallituspuolue KD ei luultavammin asiasta innostu, avioliiton ollessa heille ns. pyhä instituutio. Mutta, entäpä jos poistetaan koko laki avioliitosta ja luodaan sen tilalle tasa-arvoinen laki rekisteröidyistä parisuhteista?

Siinä olisi hallitukselle hyvä populistinen saavutus, jolla saada poliittista painoarvoa saada muitakin muutoksia läpi.

Ylen uutinen.

Uutisessa nostettiin nostettiin esille erityisesti SDP ja perussuomalaiset kannattajat pakkoruotsin vastustajina. Mutta onko realistista rajata tämä enemistö näihin kahteen puolueeseen? Keskustan, kristillisdemokraattien ja vasemmistoliiton kannattajatkaan eivät ole erityisen kaukana kahden edellämaitun luvuista. Puhumattakaan siitä kuinka poliittisesti sitoutumattomien kohdalla pakkoruotsin vastustus nousi ilmeisesti 80% asti. 

Mutta tilastojen valossa enemmistö kansasta on pakkoruotsia vastaan ja edellisten eduskuntavaalien yhteydessä enemmistä valituista kansanedustajista oli myös kyseistä pakkoa vastaan. Puolueiden kärkihahmot kuitenkin ovat tavalla toi toisella teilanneet kansalaisaloitteen ennen sen pääsyä edes eduskuntaan. Mutta eikö eduskuntatalomme enemmistö voisi nousta puolueidensa johdon puoluekuria vastaan? Ajattelen vain, että puolueiden enemmistöä on hyvin vaikea rangaista tottelemattomuudella. Enemmistöhän voi puoluekokouksessa pistää koko johdon uusiksi. Ainakin niin asioiden pitäisi demokratiassa mielestäni toimia. Sillä demokratia on pohjimmillaan populismia. Siis poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita

Populismista ollaan montaa mielttä. Esimerkiksi se nostatti erään Chaplin viiksisen itävaltalaisen miehen Saksan johtoon ja mursuviiksisen georgialaisen Venäjän johtoon, eikä kummastakaan hyvä seurannut. Muinaisessa roomassa populismi johti myös demokratian murentumiseen.

Mutta toisaalta, emme saa unohtaa että populismi johti myös orjuuden lakkauttamiseen, naisten äänioikeuteen ja rodullisen erottelun huomattavaan vähenemiseen ympäri maailmaa.

Joten populistisen pakkoruotsin ollessa kyseessä, meidän tuleekin kysyä onko pakon poisto jatkumoa hyvän vai pahan populismin historian kirjoituksessa. Minusta valinnan vapaus on aina parempi kuin valintojen puuttuminen, vaikka kyseessä olisikin vain valinta pienempi kahdesta pahasta. Esimerkiksi Itä-Suomessa ruotsin ja venäjän kielten väliltä.

 

                                    

 

 

 

 

 

 

Yle julkaisi eilen uutisena listan ammateista joissa on nyt eniten eniten työttömiä. Lista on luultavasti hyvin kiinnostava niille, jotka miettivät omaa koulutusta, alan vaihtoa tai muuten vain eri alojen tilannetta.

Minusta uutinen ei sisältänyt kuitenkaan tarpeeksi tietoa asiasta. Työttömien jakautuminen olisi ollut kiintoisa seikka vapaiden työpaikkojen jakautumisen maamme sisällä. Yhdestä uutisesta alallaan työtön, opiskelija tai kuka tahansa muu olisi voinut saada paremman käsityksen vallitsevasta tilanteesta. Ei välttämättä tarvitsisi voivotella tilannetta, jos tietäisi kuinka toisella puolella maata voisi olla, vaikka krooninen pula ns. oman alan tekijöistä.

Mutta annetun tiedon perusteella ei välttämättä ole perusteita muuhun kuin pessimismiin omaa alaa kohden. Joten miten olisi vastapainoksi optimismia aloista, jotka ovat osuudeltaan työllistäneet huomattavasti ihmisiä? Vai onko työttömyyden vähenemisen takana eräänlaista ihmisten pompottelua koulutuksesta toiseen tilastojen parantamiseksi?

 

 

 

 

Kansalaisaloite pakkoruotsin pakon poistamisesta sai vaaditun 50 000 kannattajaansa. Siitä seurasi RKP:n puheenjohtajan Carl Haglundin esiintyminen Nelosen uutisissa ja kysymys mitä kansalaisaloitetta ajavat itseasiassa ajavat takaa. Siispä käänteen tai toisen jälkeen lähetin Haglundille kyseisen sähköpostin:

"Aikaisemmassa uutisessa kysyitte myös mitä muita muutoksia vapaata kielivalintaa ajavat havittelevat. Vaikka en ole osallistunut kyseisen kansalaisaloitteen valmistamiseen tai nimien keräykseen, niin minä olen kuitenkin yksi aloitteen allekirjoittaneista ja omasta mielestäni seuraava tarpeellinen muutos koskisi kaksikielisiä kuntia määrittelevää lainsäädäntöä. Tällä hetkellä kuntien kaksikielisyys on rajattu pelkästään suomen ja ruotsin kieliin. Minä haluaisin poistaa tämän kieliperäisen rajoitteen ja muuttaa lain kuvaamaan miten toimitaan monikielisten kuntien kanssa.

Perusteluni muutokselle löytyvät siitä, että internet on tehnyt jokapäiväisen kanssakäymisen mahdolliseksi riippumatta tuhansien kilometrien etäisyyksistä sähköpostien, videopuheluiden, tai yksinkertaisesti sosiaalisenmedian käytön kautta. Täten mielestäni emme voi olettaa että maahanmuuttajat tulevat äidinkielistymään joko suomen tai ruotsin kielisiksi, ja jos he osallistuvat tämän yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen, niin minusta on vain reilua että yhteiskunta palvelee myös heitä. Näiden palvelujen tuottamisen kannalta olisi parempi jos kyseiset kielivähemmistöt keskittyisivät suunnilleen samoille alueille, jotta suuret kunnat tai
pienemmät kunnat yhdessä pystyisivät tarjoamaan nämä palvelut mahdollisimman taloudellisesti.

Uskoakseni kyseessä olisi myös aikamoinen imago voitto näin yleisesti maahanmuuttoa kohden. Suomi on aivan uskomattoman hyvä maa elää. Suurimmalle osalle maapallon väestöstä kuitenkin tänne muuttaminen yleensä ymmärretään kahden vähän puhutun kielen oppimisena. Minä olen itsekin joutunut selittämään kuinka suomen tai ruotsin osaaminen
periaatteessa riittää kansalaisuuden saamiseen, ja kuinka englannillakin osaamisella pärjää hyvin pitkälle. Mutta jos meillä olisi lainsäädäntö monikielisistä kunnista tänne olisi helpompi
muuttaa kunhan ottaa selville missä maamme nurkassa löytyy samaa kieltä puhuvia. Vaikka maahanmuuttajien ensimmäinen sukupolvi olisi suomen tai ruotsin osaamisen kannalta ummikkoja, niin se seuraava sukupolvi onkin jo kielitaitoista, suomessa koulutettu ja suhteita
omaavia. Tältä pohjalta uusien maahanmuuttajien sulautuminen osaksi maatamme yksinkertaisesti helpottuisi.

Tosin tällä hetkellä myös vaaditaan avarakatseisuutta ja kykyä antaa maahanmuuttajillekin mahdollisuuksia.

En usko, että pystyn selittämään näkemystäni paremmin. Mutta haluaisin lopettaa tämän sähköpostin kertomalla miksi minä tuen vapaata kielivalintaa vaikka sitä ajavatkin tahot, jotka eivät ole maahanmuutossa välttämättä samoilla linjoilla kanssani.

Minun ensimmäinen ruotsin kielen tuntini oli seitsemällä luokalla. Minä olin innoissani uuden kielen oppimisesta sillä aikaisemmin ala-asteella olin kateellinen kuinka osa oppilaista oli saanut koulun ulkopuolella lisäkieliopetusta. Innostukseni kuitenkin oli eräs osasyy miksi minusta tuli yläasteella käytännössä koulukiusattu. Miksi lukiossa minä pysyin 'porukan' ulkopuolella ja en halunnut oppia kyseistä kieltä enää ollenkaan. Minulle riitti se, että hädin tuskin pääsin vaaditun määrän pakollisista kursseista läpi. Saksan opintojakaan en jatkanut, koska aineilla olisi ollut sama kielten opettaja. Huomattavasti myöhemmin sain virkamiesruotsin suoritetuksi korkeakoulussa. Minä todella yritin löytää kadotetun innostukseni ruotsin opiskeluun, mutta mielessä vain kummittelivat kaikki ikävät asiat yläasteelta ja lukiosta.

Täten jos minun täytyy vapaata kielivalintaa puolustaa jotenkin, niin uskoisin, että kielten opiskelu olisi helpompaa kun luokassa ei olisi niitä, jotka ovat totaalisesti oppimista vastaan. Heistä ei pääse kokonaan eroon, mutta yhden pakollisen kielen sijasta heillä olisi mahdollisuus valita itse pakollinen kieli olipa kyseessä sitten ruotsin, venäjän, saksan, ranskan, espanjan, portugalin, kiinan, intian, saamen tai jopa somalian väliltä. Tällä voitaisiin pohjustajaa monikielistä kuntarakennetta. Lisäksi mistä me tiedämme tuleeko Somaliasta tai siitä muodostuneista uusista valtioista maapallon parhaimpia talouksia 60~ vuoden kuluessa. Esimerkkejä löytyy historiasta.

Ruotsinkielten opettajilta lingvistiikan opintojen pohjalta löytyy myös muuta kielitaitoa, jota ei peruskoulutuksessa käytetä tarpeeksi hyväksi. Vapaakielivalinta olisi siis helpompi toteuttaa nykyiseltään kuin ruotsinopetuksen aikaistaminen tai konkreettisemmin kuvattu venyttäminen.

Ruotsin kielellä on vahva brändi. Vaikka kaikki oppilaat eivät sitä oppisikaan, niin elämän aikana on aina mahdollisuuksia kielitaitojaan kartuttaa. Eikä ruotsinkielen pakko olisi esteenä muiden kielten oppimiselle. Aikaisemmin mainittu lukion kielten opettaja ei ollut huono opettaja, sitä ei vain uskaltanut ottaa kolmatta vierasta kieltä ruotsin mennessä läpi yleensä uusinnan kautta."

Olen hieman muokannut täällä julkiestettua viestiä. Vastausta ei ainakaan vielä ole tullut, enkä ihmettele kun huomioi kuinka se tuli kirjoitettua puolen yön jälkeen.

Haglund kuitenkin antoi lausunnon, jossa sanotaan yksikielisen Suomen olevan tähtäimessä. Minä voin olla vain erimieltä, minä halajan monikielistä suomea.